Palkittu politiikan aikakauslehti.
Katso hinnat!

Kirjallisuus

9.3.2026 07:30 ・ Päivitetty: 9.3.2026 08:07

Arvio: Mihail Šiškinin mukaan venäläisillä on vain kaksi kunnollista vaihtoehtoa

Timo Sparf

Tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa, sillä mahdollisia muuttujia riittää. Mihail Šiškin (s. 1961) esimerkiksi jaksaa uskoa venäläisen kulttuurin säilymiseen, vaikka tilanne itärajamme takana näyttääkin taas synkältä.

Esa Mäkijärvi

Šiškinin esseekokoelma Tulevaisuus – Mihin Venäjä oikein on matkalla liikkuu hänelle tuttujen aiheiden – historian, politiikan ja taiteen – välillä. Venäjältä muuttaneen kirjailijan viimeisimmät teokset ovat olleet myyntimenestyksiä Suomessakin, eikä ihme, sillä hänellä on viisaita näkemyksiä. Šiškin on onnistunut pysymään järjen äänenä kaiken sekoilun keskellä.

Kaunokirjailija kirjoittaa jälleen maailmankulttuurin puolesta. Sen sijaan esimerkiksi nationalismia hän ei ymmärrä. Laajempi näkökulma ei hävitä paikalliskulttuuria, kuten Šiškinin kirjoittaessaan enimmäkseen käyttämää venäjää, mutta liika nurkkakuntaisuus ei ole hänen mielestään tervettä.

Esseisti unelmoi rauhasta Ukrainassa ja muuallakin, mutta on sen verran realisti, ettei usko sen pysyvyyteen. Syyksi ilmoitetaan muun muassa historian vääristely Venäjällä. Siellä tiedettä tehdään tunnepohjalta, Šiškin kommentoi, ja tutkimustulokset kielletään, jos ne eivät miellytä esivaltaa.

Tilanne on ollut tällainen pidempään: ”Venäläinen historiankirjoitus on alusta pitäen joutunut palvelemaan ylhäältä johdettua ja valtiollisesti ohjattua patriotismia.”

KIRJA:
Mihail Šiskin:
Tulevaisuus – Mihin Venäjä oikein on matkalla
suomentaneet Vappu Orlov ja Sirpa Hietanen
WSOY 2026, 167 s.

SVEITSISSÄ pitkään asunut Šiškin muistuttaa Venäjän historian toistaneen samaa sykliä jo vuosisatoja.

Siellä yksinvaltiaiden välisiä jaksoja kutsutaan smutaksi, sekasorron ajaksi. Anarkia päättyy oikean, siis väkivaltaisuudessaan vahvimman, diktaattorin nousemiseen valtaistuimelle. Hänen tavoitteekseen tulee edeltäjänsä tavoin sinnitellä asemassaan keinolla millä hyvänsä.

Tulevaisuus-esseissä paneudutaan omalaatuiseen venäläiseen ajatteluun ajasta. Siellä rakenneltiin muun muassa teoriaa ikuisesta nykyhetkestä, muuttumattomasta Jumalan ja tsaarin järjestyksestä, johon alamaisten oli vain sopeuduttava.

Syklistä vapauduttaisiin vasta maailmanlopussa. Oikeaa valtiota ja kirkkoa palvelleet palkittaisiin silloin pääsylipulla paratiisiin nauttimaan ikuisuudesta.

Kommunistinen vallankumous ja siitä syntynyt bolševistinen Neuvostoliitto lupailivat nekin autuuden koittavan tulevaisuudessa, kunhan ensin kärsittäisiin ja tapettaisiin tarpeeksi. Rapatessa roiskui. Šiškinin sanoin: ”Valoisa tulevaisuus sulautui yhteen pimeän menneisyyden kanssa.”

Kommunismin luvattiin saapuvan Neuvostoliittoon ensin vuonna 1960 ja sitten vuonna 1980. Mutta kun sitä ei kuulunut, jopa ulkomaalaiset sosialistit alkoivat epäillä joutuneensa huijatuiksi. Sekä kommunistisen puolueen pääsihteeri että Venäjän federaation presidentti osoittautuivat lähinnä variaatioiksi tsaarista:

”Päätähuimaavan nopeasti vakiintui keskiaikaisen Moskovan valtakunnan yhteiskunnallinen rakenne, jonka Stalin oli modernisoinut. Nousta orjapyramidissa korkeammalle oli mahdollista vain polvistumalla.”

Neuvostoliiton romahdettua jatkettiin Boris Jeltsinin markkinataloudella, sekasortoisella ryöstelyllä. Sille pantiin piste Vladimir Putinin palauttaessa valtion väkivaltamonopolin. Kiertotiekin johti tuttuun paikkaan:

”Se mikä lännestä katsoen näytti despotialta ja orjuudelta, nähtiin Venäjällä uhrautuvaisena osallistumisena taisteluun vihollista vastaan, jossa tsaari oli isä ja kenraali ja kaikki muut hänen lapsiaan ja sotilaitaan.”

NÄKEMYS Venäjän historiasta ja politiikasta on ymmärrettävästi erittäin pessimistinen.

Toivoa Šiškin hakee ja saa taiteesta. Hän samaistuu elokuvaohjaaja Andrei Tarkovskin kaltaisiin tekijöihin, joiden luovuus kumpuaa universaaliudesta. Šiškin luonnehtii kulttuuria ihmiskunnan verenkiertojärjestelmäksi. Ilman sitä olisimme eläviä kuolleita.

On kaksi Venäjää – tai pikemminkin Venäjän kulttuuria: maahan jääneet hännystelijät ja sieltä lähteneet kriittiset ajattelijat. Šiškin arvostaa vain jälkimmäisiä. He esimerkiksi estävät venäjää jäämästä pelkäksi totalitarismin kieleksi:

”Maailmankellon pitää käynnissä meidän tarpeemme ja tahtomme elää ihmisarvoista elämää. Kirjallisuuden tehtävänä on kertoa siitä ja näyttää sen aikaa.”

Venäläisillä on Šiškinin mukaan vain kaksi kunnollista vaihtoehtoa: lähteminen tai vaikeneminen. Hänen kaltaisensa emigrantit säilyttävät terveempää versiota venäläisestä kulttuurista, vaikka näyttää vahvasti siltä, ettei kukaan heistä ole enää koskaan tervetullut entiseen valtioonsa.

Mutta vaikka tilanne näyttää masentavalta, tulevaisuutta ei voi tosiaan koskaan tietää varmasti. Onneksi.

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

Demokraatti.fi

Tilaa Demokraatti

Demokraatti on politiikkaan, työelämään ja kulttuuriin erikoistunut aikakauslehti, joka on perustettu Työmies-nimellä vuonna 1895.

Kaikki ei ole sitä miltä näyttää.

Tilaa demokraatti →
2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE
KIRJAUDU